solutions

Redono solutions

With Redono’s patented method called BioFeed technology, we
connect AgTech and FoodTech solutions to industries circular
economy.

Our solutions can be used for commercial production and for R&D
purposes. Contact us for further inquiries.

Find our other solutions here:

sininen biotalous

Maa- ja metsätalousministeriössä on toteutettu laajapohjainen valmistelutyö sinisen biotalouden tutkimuksen ja osaamisen painopisteistä. Tavoitteena on vauhdittaa veteen ja vesiluonnonvarojen kestävään käyttöön perustuvaa liiketoimintaa, jotta sininen biotalous olisi Suomelle vahva tulevaisuuden kasvuala ja hyvinvoinnin tekijä. Yhteiskunnan voimavaroja, toimenpiteitä ja myös tutkimusta tulee suunnata nykyistä paremmin tukemaan yritysten kasvua ja uudistumista sekä kansainvälisten läpimurtojen saavuttamista.

Lyhyen ja pitkän aikavälin tutkimuksen ja osaamisen painopisteiden lähtökohdaksi valittiin kuusi YK:n kestävän kehityksen tavoitetta ja niihin kilpailukykyisten ja kestävien ratkaisujen tuottaminen: Kestävä ruuantuotanto, Puhdas vesi ja sanitaatio, Edullista ja puhdasta energiaa, Terve ja monimuotoinen vesiympäristö, Ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen sekä Terveys ja hyvinvointi. Liiketoiminnan kasvun vauhdittaminen ja todellisen muutoksen aikaansaaminen edellyttävät kuitenkin muutoksia paitsi yritysten myös tutkimuksen ja hallinnon toimintatavoissa.

Agendassa on tunnistettu näitä keskeisiä toiminnan edellytyksiä parantavia toimenpiteitä. Lisäksi agendan toimeenpanossa ja päivittämisessä tunnistettiin keskeisiä toimijoita, joiden tehtäviin toimintaympäristön analysointi, mahdollisuuksien seuranta ja ennakointi sekä liiketoimintapotentiaalin tunnistaminen luontevasti kuuluisi. Toimeenpanon vastuutahoksi ehdotetaan sinisen biotalouden ohjausryhmää. Tutkimus- ja osaamisagenda tukee hallitusohjelman kärkihankkeen ”Suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi, kauppatase ja sininen biotalous nousuun” strategisia päämääriä ja vuonna 2016 lopussa julkaistun Sinisen biotalouden kansallisen kehittämissuunnitelman 2025 toimeenpanoa.

Lähiruoka - PELLOLTA PÖYTÄÄN

YK:n kestävän kehityksen tavoite 2 on Ei nälkää. Tavoitteena on poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta

Suomalaisella ruoalla on hyvä maine vastuullisesti tuotettuna ja puhtaana sekä hyvin jäljitettävissä olevana. Lähiruoan tunnuspiirteinä on paikallisesti tuotetetut elintarvikkeet, jotka edistävät alueen paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria. Lähiruoka on lisäksi tuotettu ja jalostettu alueen raaka-aineista ja ne myydään ja kulutetaan samalla alueella. Lähiruoan määritelmä on vakiintumaton, mutta yleensä tässä yhteydessä alueella tarkoitetaan maakuntaa tai pienempää aluetta. Lähiruoalle tyypillistä on myös toimijoiden välinen yhteistyö sekä tuottajien ja kuluttajien maantieteelliset ja sosiaaliset yhteydet.

Lähiruoan etuina ovat lyhyet ruokaketjut ja kuljetusmatkat sekä elintarvikkeiden hyvä jäljitettävyys. Tämä tarkoittaa sitä, että taloudellisten toimijoiden määrä ruoan jakeluketjussa on pieni. Erilaiset suoramyynnin muodot ovat tyypillisiä, kuten ruokapiirit, tilamyymälät, ruokaosuuskunnat ja kaupunkiviljely. Tämä mahdollistaa sen, että ruoan tuotanto-olosuhteet, tuotantotapojen ympäristövaikutukset ja turvallisuus terveydelle ovat selvitettävissä.

Muita lähiruoan hyötyjä ovat työllistäminen omalla alueella, verotulojen kerryttäminen, kuluttajien vaihtoehtojen lisääntyminen elintarvikevalinnoissa, alkutuotannon elinvoimaisuuden lisääntyminen uusien liiketoimintamahdollisuuksien kautta.

kestävä ruoantuotanto

Ruokajärjestelmän tulee kytkeytyä irti ehtyvistä fossiilisista resursseista, mikä tarkoittaa siirtymistä suljetumpiin ravinnekiertoihin ja uusiutuvan energian käyttöön. Tarvitaan hajautetumpaa tuotantorakennetta, jossa kuljetusmatkat pysyvät maltillisina. Tähän liittyy myös tarve suunnata ihmisten ruokavalioita kasvispainotteisimmiksi myös proteiinien lähteiden osalta sekä muuttaa maatalouden tuotantotavat kestävimmiksi. Lisäksi elintarvikejätteiden määrä tulisi puolittaa vuoteen 2030 mennessä (Euroopan komissio). Tällaisia kestäviä ratkaisuja on rakennettava paikallisten toimijoiden kanssa. Tarvitaan myös julkisen sektorin ohjausta, jotta voidaan luoda kestävän ruoan toimintaympäristöjä.

Uudet viljelyteknologiat, digitalisaatio ja uudet toimintamallit ovat avainratkaisuja kestävämmän ruokajärjestelmän edistämiseen ja mahdollistavat ruokatoimijoiden yhteisöllisen toiminnan aidosti ekosysteeminä. Nämä luovat myös mahdollisuuksia uusille palveluille ja uudenlaiselle liiketoiminnalle ruokajärjestelmän muutoksessa.

Digitalisaation ratkaisut ovat myös houkutin uusille sukupolville nähdä ruoantuotanto tulevaisuuden alana, kiinnostavana ja kannattavana liiketoimintana sekä edistäjänä merkitykselliselle työllistymiselle. Jo olemassa olevia digitaalisia ratkaisuja hyödynnetään toistaiseksi liian vähän Suomessa. Digitalisaatiolla voidaan parantaa esimerkiksi maatalouden tuottavuutta ja tilojen kannattavuutta kuin myös ruokajärjestelmän eri toimijoiden saumatonta yhteistoimivuutta ja edistää esimerkiksi kuljetuskustannusten ja -päästöjen vähentämistä. Informaatioteknologia tarjoaa keinoja nykyistä parempaan riskien ja äkillisten muutosten ennakointiin laajasti ruoantuotannossa ja -kulutuksessa. Parhaimmillaan uudet teknologiat parantavat kannattavuuden lisäksi myös ruoantuotannon kestävyyttä.

Kotitalouksista syntyy eniten elintarvikejätettä ja ruokahävikkiä

Kotitalouksissa syntyvän elintarvikejätteen määrä vuodessa 2021 oli n. 300 miljoonaa kiloa (43-46 % koko ruokaketjun elintarvikejätteestä). Nykyään suomalaisissa kodeissa heitetään ruokaa roskiin vuosittain jopa 130 miljoonaa kiloa (Luke, 2020a). Suomalainen heittää vuodessa 20–25 kiloa alun perin syömäkelpoista ruokaa hukkaan. LUKE:n tutkimusten mukaan eniten kotitalouksissa ruokahävikkiä syntyy vihanneksista ja juureksista ja perunoista (23 %), toiseksi eniten hedelmistä ja marjoista (17 %) ja kolmanneksi eniten kahvista (14 %) ”.

Kotitalouksissa hävikin juurisyyt liittyvät ylimitoitettuun ostamiseen, ruoan liikavalmistukseen tai huonosti organisoituun ruoan varastointiin (Katajajuuri 2020). Lisäksi suunnittelemattomuus, kotitaloustaitojen tai viitseliäisyyden puute sekä arjen muuttuvat tilanteet ja haasteet ovat kotitalouksien ruokahävikin syntyyn vaikuttavia tekijöitä (Hävikkifoorumi1, 2020).

Ruokahävikkiä voi vähentää kotitalouksissa pienin tai suurin keinoin: ennaltaehkäisemällä ja pelastamalla. Samalla voi säästää ruokakustannuksissa. Hävikin syntymiseen on useimmiten syynä arjen kiireet, sekä suunnitelmallisuuden ja keittiötaitojen puute. (Luke, 2020b). Ruokahävikki on monimutkainen ongelma, joka aiheuttaa niin ekologisia kuin taloudellisia kustannuksia. Kun ruokaa päätyy roskikseen, hukataan kaikki ruoan valmistukseen käytetty energia ja panokset (kuten vesi ja lannoite). Samalla syntyy ylimääräisiä kasvihuonekaasuja ja vesistöjä rehevöittäviä päästöjä. (Luke ,2020b) Niitä syntyisi vähemmän, mikäli hyödyntäisimme tuotetun ruoan tarkemmin. Rahassa mitattuna Suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa hukkaan vuosittain yhteensä 500 miljoonan euron arvosta (Luke, 2016a).